— Vai Terttua? Sinähän häntä hakkailit koko illan, sanoi Olli.
— Hyvästi nyt. Minä en halua riitaa, mutta jos te haluatte, niin kyllä minä pian käännän teidät nurin, sanoi Otso.
— Tule, Tauno. Ihmiset katsovat meitä, sanoi Olli, joka oli pieni ja hintelä. Hän ei pystynyt ottelemaan Otson kanssa.
Otso kääntyi toiselle suunnalle.
— Ilta on intresantti luonne, sanoi Tauno.
— Näkee, että hän on kärsinyt hurjan paljon. Sellainen kehittää, sanoi
Olli.
— Muut luokan tytöt eivät ole läheskään, niin syviä hengeltään. Minä en tarkoita sellaista kuin algebraa, vaan yleisinhimillistä kehitystä, sanoi Tauno.
— Niin minäkin. Ja mahdottoman kaunis. Rumat tytöt ovat usein eri arvokkaita, mutta kun Terttu ja Ilta ovat vieretysten, niin ei tule ajatelleeksi Tertun arvoa juuri silloin. Huomasitko sinä, että Ilta antoi minulle suurimman appelsiinin? Hän valitsi sen itse.
— En. Minä ajattelin tässä vain, että hän ei laulanut, kun Otso pyysi.
— Sinun pyynnöstäsikö hän sitten lauloi?