— Miksikä ei? Te jäätte tietysti isän luo. Uusi äiti tulee tänne asumaan.
— Mutta isä voi saada siitä paljon vastusta ja harmia, sanoi Sevi ja pudisti päätään.
— Isä pitää hänestä hyvin paljon ja toivoo, että tekin opitte rakastamaan häntä. Tässä näette hänen valokuvansa.
Kaksi vaaleaa päätä kumartui innokkaasti katsomaan hauskannäköisen, nuoranpuoleisen naisen kuvaa.
— Oliko tämä paras kaikista hakijoista? Isähän on aina sanonut, että ensi kerralla minä olen vielä tarkempi valinnassani, ja sittenkin ovat kaikki olleet kelvottomia. Onko tällä hyvät todistukset? tutkisteli Valle.
— Kuka häntä on suositellut? lisäsi Sevi.
— Ettekö te saa päähänne, että nyt on kysymys äidistä eikä kotiopettajattaresta, selitti isä.
— Otetaanko sellaiset ihan ilman vaatimuksia? Eikö hänellä ole »ominaisuuksia», joita muilla täytyy olla?
— Hänellä on hyvin paljon hyviä ominaisuuksia. Hän on hellä ja oikeudenmukainen ja kaikin puolin sopiva äiti teille, vakuutti arkkitehti.
— Mikä sen nimi on, Tilta vai Fiina vai Olka vai Aina? lateli Sevi.