— Eikä tule olemaankaan, sanoi rouva ja otti lemmikkinsä Ainolta. — Mutta se on ilo ja lohdutus, eikä kiusanhenki, niinkuin joku toinen, joka ei ole hieno, eikä tunteellinen ja joka pilkkaa ja nalkuttaa elämän varjopuolella eläviä naisia. Kissat ovat luomakunnan — — —
— Kruunuja, täydensi parantumaton Höök.
Rouva Rosenström meni ylhäisen näköisenä keittiöön.
— Kyllä olisi suotavaa, että Kleopatrakin uhraisi jotakin tieteen hyväksi, sanoi Hara.
— Siitä uskallatte suunnitella? Jos te tuotte minulle mustan kissan, niin en ota sitä vastaan, sanoi Aino jyrkästi.
— Sopisiko ruskea? kysyi Teränen.
— Onko sellaisiakin?
— Vaikka ei ole, niin voi syntyä, vastasi ylioppilas Teränen ja lähti huoneesta.
Pari päivää myöhemmin työskenteli Aino zootoniissa.
Ovesta astui ylioppilas Teränen.