— Tekee vaaleanruskeiksi ja hännänpään melkein keltaiseksi, nauroi Höök ja lähti huoneesta.
Ylioppilas Teränen lähti myöskin nopeasti ulos. Aino seurasi häntä eteiseen.
— Herra Teränen, teidän kissaltanne puuttui takajalan varvas — aloitti
Aino jylhästi.
— Johan minä sanoin, että se on tavallinen ilmiö. Varpaattomia kissoja on yhtä tiheässä kuin ihmisiä, joilla on liikavarpaita. Hyvästi, Aino-neiti, minulla on hiukan kiire.
— Voiko hiuksia haalistaa vetysuperoksidilla? kysyi Aino.
— Miksei, mutta minun mielestäni teidän hiuksenne ovat paljon kauniimmat mustina.
— Minä alan nähdä teidän lävitsenne ja kauhistun.
— Ei ansaitse. Hyvästi, neiti, ja Teränen kiiruhti ulos.
Aino meni varovaisesti viereiseen huoneeseen. Hän katseli nopeasti ympärilleen. Huone oli Teräsen. Pesupöydällä oli pullo, jonka kyljessä oli nimilappu.
Aino aukaisi nopeasti ikkunan ja heitti pullon menemään takapihan romujen joukkoon. Sitten hän hiipi huoneeseensa ja mumisi: — Vetysuperoksidia!