— Erinomaisesti. Liikkeen hoito kävi meiltä yhtä hyvin kuin teiltä päivällisen valmistus, sanoi Helmi.
— Siinä tapauksessa minä pelkään pahinta, ajatteli johtaja.
— Perästäpäin näkyy, sanoi kamreeri.
— Onko tämä hummerivatkulikin, vai mitä tämä on, Reinilän kirjasta? Se minun on opittava, sanoi Elin.
— Ostan sinulle huomispäivänä uuden keittokirjan, Elin. Heinilä on sekava ja sitä noudattamalla ei saa ihmisruokaa. Sinun on heti poltettava se kelvoton kirja, sanoi kamreeri.
— Ihme, että me olemme elossa, vaikka olemme syöneet vuosikausia
Heinilän ruokaa, sanoi johtajakin.
— Minkä mukaan te sitten laitoitte päivällisen? ihmetteli Helmi.
— Puhelimen avulla, pääsi kamreerilta.
— Anton tarkoittaa, että kysyimme hiukan neuvoa muilta asiantuntijoilta, kiiruhti johtaja sanomaan.
— Täytyy myöntää, että te olette selvinneet erinomaisesti, sanoi Helmi.