— Jos Ella meinaa minusta, niin minä puhun tavallisen Helsingin kielen, joka on alussa luotu ruotsin kielen käyttämiseksi. Ella katso minun päälle ja oppi tiskin takana käyttäminen ja viemän itsensä oikealla tavalla. Ellalla on rumat fasongit.
— Viis minä välitän mokomastakin, sanoi Ella ja heitti niskojaan.
— Ella ei pidä lyödä itsensä sturskin päälle. — Ja nyt tämä kassa meni sikin.
— Sokinhan se äsken meni.
— Jos Ella käyttä itsensä hävytön, niin hänen aika ei tule pitkä afäärin päällä.
— Kyllä tästä viheliäisestä elämästä pian kuolee, kun tuosta ovestakin aina vetää.
— Pitä sitten ajatella sen päälle, että jättä minkälaisen muiston kundeille ja ihmisille.
Molemmat vaikenivat ja rouva Pilman jatkoi aamukävelyään. Hän oli nauttinut virkistävän hetken aina kiinnostavissa halleissa.
Seuraava kauppa oli sekatavaramyymälä. Lattialla oli jauho-, kahvi-, sipuli- y.m. säkkejä, vesirinkeleitä riippui seinällä ja vilkas venäläinen kauppias kumarsi ystävällisesti.
Rouva Pilman kyseli hedelmien hintoja. Hän söi joka aamu yhden omenan.
Omenat hän osti yksitellen, sillä tavalla riitti asiaa kaupungille.