— Peer Gyntin tunnelmaan se ei sovi, senhän itsekin ymmärrät. Mutta ehkä kesällä. Voimme yhdistää häämatkan ja maaseutukiertueen. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
— Kenen kanssa sitten olisin naimisissa? Millainen kiertueohjelma teillä on?
— »Ei lempi leikin vuoksi», »Tukkijoella», »Nummisuutarit», ne sopivat kaikki kuherrusaikaamme.
— Kuule nyt, Eenokki Salminen. Minusta tuli farmaseutin morsian ja häntä minä ajattelen ja rakastan. Mutta mahdotonta on rakastaa koko näytelmäkirjallisuuden sankareita. Ole ainakin minun kanssani Eenokki. Silloin tiedän, että saan miehen, joka on lihaa ja verta, enkä haamun, joka puhuu Ibseniä, Shakespearea, Schilleriä tai jotakin muuta arkimahdotonta.
— Mun sisintäin et ymmärrä, Ruusa. Sen kirjoista luin, taas havaita saan: ei kenkään oo profeetta oman maan, tule syliini, Ruusa.
— En ikinä tule hullun Peer Gyntin syliin. Hän voi rakastaa Dovren ukon tytärtä tai Amitraa, mutta hameiden pliseeraajaa ei koskaan.
— Kuinka voit kaivata rohdoskauppasulhastasi? — Olen muuten elänyt suuren hetken entisessä kaupassani. Kävin siellä eilen. Astuin sisään luonnollisen arvokkaasti, kumarsin omistajalle, joka oli saapuvilla, ja pyysin ihomaalia. Hän itse antoi sitä minulla ja kysyi vointiani. Seisoimme eri puolilla pöytää, mutta minä, Eenokki Salminen, yleisön puolella kukkaro kädessä, ja hän, entinen hallitsijani, otti vastaan viisi markkaa seitsemänkymmentäviisi penniä ja — kiitti. Lahjoitin hänelle lipun ensi-iltaan ja hän — kiitti. Mitä sanot?
— Sanon, että kauppias, joka saa rahaa joka hetki, on yhtä hyvä kuin hullu Peer Gynt tai Hamlet. Rautakauppiaan pää on aina selvä, ja hän on aina rautakauppias, ja kun häntä rakastaa, niin…
— Mitä tarkoitat, Ruusa? Aavistan jotakin.
— Aavistat oikein. Minä en lähde sinun hääkiertueillesi, en osaa näytellä ensimmäisen rakastajan vaimoa enkä seurata vaihtelevaa haamuolentoasi. Sovin paremmin rautakauppiaalle.