— Ruusa, Ruusa, nuoruuteni lempi!
Eenokin silmät katsoivat haaveellisina uuninpeltiä, joka oli Ruusan pään yläpuolella.
— Hyvästi, Eenokki. Tule minua tervehtimään, kun olet rauhallinen.
— Sinä vaihdat esikoisoikeutesi rakkauteeni rautakauppiaan hernerokkaan. Pakosta myös mä täältä lähden, mut protesteeraan kaikkein nähden.
— Hyvästi, Peer Gynt.
Eenokki veti lakin silmilleen, kääri takin tiukasti ympärilleen ja poistui sanoen:
— Kerran lähetät seppeleen haudalleni, että sinut laskettaisiin tuttavieni joukkoon.
Kauppatorin Havis-Amandan juurella seisoo mies. Hän nojaa päätänsä merileijonan kylmää ruumista vasten. Käsi on plastillisesti ojennettuna venäläisen kirkon kiiltävää sipulia kohti. Hän puhuu puoliääneen itsekseen:
— Nyt olen yksin. Olen vapautunut maan tomusta. Kulkuni käy vapaasti korkeuksia kohti. Minä olen Brand, tulisielu, joka palan ja leimuan taiteen pyhässä tulessa.
Kihara otsalla heilahti, kun pää kohosi uljaasti ylemmäksi.