— Annapas tänne, niin katsotaan. Äiti luki:
Kus' vain sä kuljet ainiaan,
on mamma nähnyt lapsiaan.
toivoo
Janne.
Alempana oli Riston tekele:
Tynnyri siellä, tynnyri täällä,
Sinikka hyppeli tynnyrin päällä.
Arvaa kuka?
— Sano vain Sinikalle, että sinä et mahtanut asialle mitään, kyllä hän ymmärtää. Mitä olet itse kirjoittanut? kysyi äiti, käänsi lehden ja luki:
Jumala on taivaassa ja lapsi
on maan päällä.
Toivoo paras ystäväsi
Toini.
Oletko itse sepittänyt tämän?
— Olen ja siihen meni pitkä aika. — Pojat pitäisi sulkea komeroon kolmeksi päiväksi, sanoi Toini kostonhimoisesti.
— Minusta tämä ei ole hyvinkään suuri rikkomus, sanoi iso-äitikin. —
Eihän runot ole niinkään rumia.
Toini juoksi pois hiukan rauhoittuneena.