— Te olette sivistyneitä ihmisiä, se sinun pitäisi tietää.
— Ei molla hienoja, ja sen Marikin alkaa huomata, ei se enää kiilloita kenkiä niin usein. Me, lapset, syödään vahakankaalta, ja äiti pesee itse sukkia, eikä meillä ole oikeata salia, vain isän huone ja entisessä ruokahuoneessa asuu Kreivi.
— Eikö siinä asu ylioppilas Nisula enää? kysyi mummo.
— Se on justiin Kreivi, taikka me sanomme häntä siksi, etkun meillä on kerran asunut oikea kreivi ja tämä asuu samassa huoneessa ja on huisin hieno ja sen isä osti sille auton, ja me saatiin ajaa sillä. Risto kertoi siitä opettajalle, joka luuli, että auto oli meijän oma.
— Älä puhu niin nopeasti, Janne. Näytäpäs käsiäsi, mene heti pesemään ne.
— Vastahan minä pesin ne torstaina. Sanopas, isoäiti, mitä hyötyä on sivistyksestä? Kaikki mitä siihen kuuluu on kiusallista ja ikävää. Sivistymättömät lapset ovat jukin kivoja, ja kaikki sivistyneet aika-ihmiset ovat melkein piloilla. Paitsi isoäiti, sanoi Janne kohteliaasti! — Hauskin aikuinen minkä minä tunnen, on puumies ja se ei pakoita lapsia pesemään käsiään ennen ruokaa. Se tietää hassuja asioita varkaista ja juopoista ja salakauppiaista. Jos iso-äiti haluaa niin me voidaan pistäytyä sen luona puukellarissa, ehdotti Janne.
— Sinulla on sitten ihmeellisiä tuttavuuksia, Janne parka, päivitteli iso-äiti.
— Luonnollisia ihmisiä vain. Professorit, jotka käyvät isän luona ovat paljon ihmeellisempiä äijiä. Mutta tuossa on äiti, joka tuo teetä, sanoi Janne ja meni pois.
Rouvat eivät saaneet kauankaan olla rauhassa, ennenkuin Toini ryntäsi puolittain itkien huoneeseen, ja sanoi:
— Katso nyt, äiti, mitä pojat ovat tehneet. Tässä on Sinikan muistikirja ja se on ollut miestenhuoneen pöydällä, ja nyt ne kirjoittivat siihen rumia runoja. No laittoivat itse hölmöjä värssyjä, ja rivit menevät vinoon. Sinikka ei luvannut poikien kirjoittaa mitään, ja nyt se ei halua olla minun paras ystäväni.