— Hys, hys, Risto, täti kait kuulee, mitä sinä puhut, varoitti äiti.
— Enhän minä puhu pahaa hänestä. Katsos Ida-täti ei välitä mistään muista huveista, niinkuin maaotteluista ja painikilpailuista.
— No mene nyt sitten, mutta oletko ollut kiltti siellä?
— Jukin kiltti. Minä nostin tuolin yhdelle tädille, mikä oli pöhnän näköinen ja Ida-täti luettaa läksyjä tuntikaupalla ja kysyy manskaa ja tarkastaa laskut. Se osaa kertomataulunkin vielä. Mutta, kun Janne kävi täällä, niin moltiin yksin salissa ja silloin me tapeltiin vähäsen, kun Janne tahtoi minun veitseni. Silloin Ida-tädin herran kuva, joka jo on kuollut, putosi, mutta Janne sai kiinni siitä, niin että lasi ei mennyt rikki.
— Voi, Risto, ole nyt niin hiljainen kuin voit olla, äläkä tappele kenenkään kanssa, sanoi äiti.
— Kuka nyt tappelee vanhojen tätien kanssa, ja niitä täällä vain on. Silloin kun menee goisaamaan, niin tulee ikävä kotiin. Ida-täti on pannut minulle kasvamaan "Ahkeran Liisan", niin ei ole niinkään mälvää olla täällä.
— Hyvästi nyt, kultaseni, pian pääset kotiin, sanoi äiti hellästi.
— Prätkis, prätkis vain, huusi Risto ja sulki puhelimen. — Hoi
Ida-täti, äiti lupasi meidät leffaan. Nyt painutaan sinne nopeaa kiriä.
He ehtivät näytännön alkuun, ja Risto nautti koko rahan edestä.
Mutta ulos mennessä Ida-täti eksyi hänestä. Haettuaan turhaan, arveli täti, että Risto oli lähtenyt yksin kotiin, niin, että hänkin teki samoin. Mutta Risto ei ollutkaan tullut, ja täti tuli kovin levottomaksi. Hän ei tahtonut soittaa Horrille, ennenkuin oli koettanut muita keinoja. Elvira rauhoitti ja pyysi, että odotettaisiin jonkun aikaa. Pojathan voivat keksiä vaikka mitä. Risto oli varmaankin tavannut toverin ja mennyt tämän kanssa.