— Nyt mä mottaan sinut itsesi kuuroksi. Muuli käski opettaa sinulle huutia, senkin veijari.
— Ilmiannoitko sinä minut maikalle, kysyi Janne paheksuvasti.
— Enkä tehnyt sitä, mutta nyt saat selkääsi, sillä minulla on leijonan voimat, kun mä olen ärsytetty, sanoi Risto, ja väänsi Jannen kumoon.
— Siinä on vasenkoukku leukaan ja puolinelsonia lisäksi. Tämä on tosi tasoituspeli. Pysy nyt matossa, kunnes kadut katalaa tempaustasi, huohotti Risto.
Janne toipui yllätyksestä ja väänsi Riston päältään. Hän oli paljon vahvempi, kuin tämä, mutta äkkirynnäkkö oli tuupertanut hänet.
Äiti tuli sisään ja tappelu keskeytyi.
Illalla Risto löysi peittonsa päältä Jannen veitsen. Siihen oli kiinnitetty paperipalanen, jossa seisoi:
"Mä en luullut, että sä huutaisit Muulille. Veitsen saat pitää."
Risto veti Aramiksen luokseen ja kuiskasi sille: — Janne on kuitenkin kiva veli.
Seuraavana päivänä Risto meni kuulemaan koululle, kuinka hänen oli käynyt.