Palattuaan hän huusi jo eteisessä:
— Mä pääsin, mä pääsin.
— Mikkään tuota poikoo huuvattaa? Minne sinä oot piässyt? kysyi eteistä lakaiseva Mari.
— Minä pääsin isoon kouluun. Kyllä mä aina selviän vaikka minkälaisista kysymyksistä, kehui Risto, joka ei ennen ollut sanottavasti loistanut luku-alalla.
Koko perhe kokoontui onnittelemaan ja iloitsemaan.
— Tiedättekö te kuinka tentit onnistuivat niin hyvin? kysyi Risto.
— Etkun sinä osasit, otaksui Toini.
— Niin, mä rukoilin keskellä päivää, että menisi hyvin ja Pihvi opetti sellaisen konstin, että täytyy nykiä yksi kulmakarva ja panna se sormenpäähän ja puhaltaa pois ja samalla toivoa, niin se täyttyy. Molemmat me päästiin sillä keinolla isoon kouluun.
— Minäkin rukoilin, että Liisa ja Risto onnistuisivat, sanoi Toini.
— Ossoopas nuo siunata, ei niissä luulis olevan mittää vikkoo, sanoi
Mari.