— Mitä myrkkyä siinä on? kysyi isä huolissaan.
— Kuparisulfaattia, etikkaa ja vuoltua kosmoskynää. Mä tarvitsen tätä välttämättä.
Vihdoin olivat tavarat ja ihmiset autoissa matkalla asemalle. Isällä oli Toini ja kukkakori sylissään, Janne istui vieressä pidellen kääröänsä ja Moosesta. Äidillä oli Risto, ruusu ja eväskori, sitäpaitsi olivat molemmat ajoneuvot täynnä muuttotavaraa. Liisa ja Mari kävelivät.
— On kivaa, kun saa ajaa komeasti, tutut pojat saisivat nähdä nyt, toivoi Janne ylpeänä.
— Minun tuttuni saisivat kernaasti olla näkemättä tätä loistoa, sanoi isä kärsivän näköisenä.
— Monen touhun jälkeen oli perhe sijoitettu junaan. Mooses oli junailijan vaunussa, jonne lapset väliasemilla veivät kovaksi keitetyn munan sille syötäväksi. Ajeltiin kolmannessa luokassa, sillä yleisö oli siellä kärsivällisempää.
— Hyvästi ruma Helsinki, huusivat lapset, kun juna alkoi liikkua.
Ensin katseltiin maisemia ja kinailtiin vähän paikoista. Sitten alkoivat pojat lukea. Riston huulet liikkuivat koko ajan.
— Tämä on hurjan haga kirja. Sulevin äiti on kirjoittanut sen.
— Mutta kuinka se on noin repaleinen? On ikävää, kun teillä eivät tavarat kestä ehjinä, huokasi äiti.