— Kolme tavaraa meillä on ollut monta vuotta ehjinä: rautainen paistinpannu, silitysrauta ja magneetti, kertoi Toini.
— Nyt minun on nälkä. Saanko kovaksi keitetyn munan? kysyi Risto.
— Minun on jano. Maitoa ja vettä minä en tahdo, etkun ne eivät sammuta sellaista janoa, joka tulee junassa, lisäsi Janne.
— Saat ostaa limonaadia, Keravalla, lupasi äiti — nyt tulemmekin sinne. Tässä saat 40 markkaa, tuo loput takaisin.
— Janne kiiruhti ulos ja palasi sylissään viisi pulloa.
— Ei jäänytkään yhtään rahaa.
— Mutta rakas lapsi! Yksi tai korkeintaan pari pulloa olisi riittänyt hyvin, sanoi äiti.
— Ei tämmöinen jano mene vähällä, kyllä toisetkin juovat.
Ja totta se olikin, sillä Hyvinkäällä täytyi jo ostaa uutta.
Samassa alkoivat lapset nauraa.