— Tuossa tulee isä ovesta eikä sillä ole lakkia.
— Missä isän lakki on?
— Minulle sattui niin hullusti, että seisoessani junasillalla tuli tuulenpuuska ja vei hattuni. Mitä minä nyt teen?
— Tämä kori jossa ruusu on, sopisi kyllä hatuksi. Pannaan ruusu Marin laukkuun, etkun se on niin suuri, ehdotti Risto.
— Se ei tapahdu ikinä. Häpäiset minut vierasten immeisten kuullen, sanoi Mari suuttuneena.
— Isä saa minun lakkini, voisi leikata vähän reunaa auki, lupasi Janne tavattoman anteliaasti.
— Ostetaan joltakin ukolta, niitä on niin monta toisessa osastossa, avusti Toinikin keskustelua.
— Täytyy kai minun olla ilman lakkia Kesämäelle asti, siellä on vanha lakkini, sanoi isä.
Aika alkoi tuntua pitkältä lapsista. Syötiin aina väliin ja suunniteltiin kesää ja luettiin.
Pojat olivat varanneet mukaansa jaloa kirjallisuutta. Veli Giovannia,
Piloja ja Pilakuvia, Huumorin hikihelmiä ja jännityskirjoja.