— Toini puhui hiljaa, sillä aikaa, kun rukoiltiin.
— Enpäs. Mä sanelin vain hiljaa samaa rukousta ja niin pitää tehdäkin, huusi Toini.
— Nukkukaa, nyt heti, pyysi äiti.
— Mutta minä en voi nukkua, jos en saa tietää hyvin tärkeää asiaa, huusi Janne. — Kuule, äiti, jos joku kaivaisi pohjoisnavan maasta pois ja panisi sen toiseen paikkaan, niin mitä sitten?
— Sellaista ei tapahdu. Ja nyt äiti ei enää vastaa.
— Mutta jos etelänapa…
— Vaiti, taikka — — —, äidin ääni oli uhkaava.
— Minähän olen sanonut, että äidit ovat huonoja vastaamaan, mutisi
Janne.
— Ja sinä olet kantelupussi, huokasi Toini.