— Sen pinnalla on suuri aarniometsä, ja merimiehet luulevat sitä saareksi, jatkoi Risto.
— Siinä on sata kattoa ja sata kerrosta välillä ja vettä voi pumputa sisään ja ulos. Viimeisessä kerroksessa on aina vettä ja se on täynnä laivoja ja niitten päällä lasin läpi näkyy aarniometsä.
— Siellä on paljon eläimiä, leijonia, tiikereitä, pussieläimiä, mammutteja, pleisiosauruksia ja kaikkia lajeja, mitä nyt on maailmassa ja mitä ennen oli.
— Semmoisia elläimiä ei oo ollukkaa, nuo poejat ovat valheen hengen riivoomia, kuului Marin kauhistunut vastalause.
— Isukka sano Marille, että pleisiosaurus on elänyt kerran maanpäällä, pyysi Janne.
— On kyllä, vastasi isä hajamielisesti jatkaen sanomalehden lukemistaan.
Mari vaikeni tosin, mutta ei näyttänyt ollenkaan muuttaneen mieltään.
— Mitä eläimiä siellä vielä oli? kysyi Toini, jolta Istalli-asiat tähän asti oli pidetty salassa.
— Siellä on niin suuria kirppuja kuin nyrkki.
— Hyi sentään, kysypäs isältäs onko tuokii totta, murahti Mari.