— Satujahan lapset kertovat, koetti äiti rauhoittaa. — No missä ne kirput ovat?
— Niitä pidetään isoissa häkeissä. Sitten siellä on aarteita, pyssyjä, puukkoja ja kuparilankaa ja suklaata ja namusia. Joka ilta me puhutaan niistä.
— Onko siellä ihmisiä? kysyi Toini.
— Siellä on kääpiöitä, ja aina kun ne kuolevat, niin me otetaan niitten nenät ja kaadetaan elämänvettä päälle, ja sitten siitä tulee uusia kääpiöitä. Kun me itse kuollaan, niin toinen laittaa eläviksi sillä vedellä.
— Mistä te sitä saatte? kysyi Toini.
— Sitä on lähteessä, jossa sitä syntyy yksi tippa tunnissa.
— Missä se viitonen on?
— Se on koko Uudenmaan lääni, joka on veden peitossa ja talot ja kaikki mitä siinä on purjehtii veden pinnalla.
— Kesällä mollaan Viitosessa ja talvella Istallissa.
— Kerran me saatiin Viitosessa niin suuri kala ja niin paksu kuin äiti.