— Jos sinä meinaat olla noin hieno, niin menet pian piloille. Mutta ruskea sinä olet, mitenkä sinä olet tullut tuollaiseksi?
— Minä olen ollut auringonkylvyssä, enkä minä ole hieno, vaikken syö iilimatoja.
— Mennään puutarhaan marjoja syömään, ehdotti Risto, jota vaivasi nälkä.
Puutarhassa oli äiti poimimassa mansikoita.
— Katsos Paavo, miten suuria murikoita meillä on. Päivälliseksi saatte syödä niin paljon, kuin haluatte, sanoi äiti.
Paavo seisoi ja ihmetteli vähän aikaa ääneti.
— Sopisiko tädille, että minä olisin täällä pitemmän aikaa? kysyi hän vihdoin.
— Kyllä varsin hyvin, mutta äitisi kirjoitti ja pyysi meitä lähettämään sinut kotiisi, sillä te lähdette matkoille.
— Se on kruinaalista, juuri kun mollaan totuttu makaamaan yhdessä ja eilen tehtiin sovinto sen tappelunkin jälkeen, valitti Risto.
— Tänäkin päivänä olet vain lukenut Monte Kriston kreiviä, etkä ole ollut Pihvin kanssa yhtään ja kaniinit olisivat kuolleet nälkään, jos en minä syöttäisi, sanoi Toini auttaessaan äitiä mansikoiden poimimisessa.