— He tutustuivat eräässä koulussa. Molemmat olivat opettajia.
— Sielläkö se tuli sulhaseksi?
— Niin, kun he menivät kihloihin. Nyt äiti nukkuu.
Toini istui ajatuksissaan. Aikuisten elämässä oli niin paljon arvoituksia. Lapsien elämä oli selvää ja ymmärrettävää. Kuolemakin oli aikuisten asia. Mutta kaikki olisi mukavampaa, jos ei olisi poikia. Jannesta ja Ristosta olisi saanut tulla tyttöjä ja miestenhuone olisi naistenhuone. Risto varsinkin joka rakasti kukkia ja musiikkia, olisi kiva tyttö. Mutta isät olivat hyviä olemassa ja kuninkaaat ja prinssit.
— Äiti, Risto on alkanut kirjoittaa päiväkirjaa, luenko minä sitä?
— Tiedäthän sinä, että päiväkirjat ovat salaisia kirjoja, joita ei saa lukea ellei kirjoittaja anna lupaa. Sama on kirjeittenkin laita, selitti äiti.
Mari tuli sisään ilmoittamaan:
— Porstuassa on huonon näköinen mies kerjuulla. Annetaanko hänelle ruokoo?
— Laita, Toini, voileipä ja vie se itse hänelle, käski äiti.
Toini juoksi pois ja jäi pitkäksi aikaa sille tielle. Mari tuli taas sisään päivitellen.