— Voi ihme noita lapsia, perikattoon saattavat tämännii talon. Kun se on kuhtunut sen hampparin sisään herran kamariin ja kulettaa sille ruokoo pöyvästä, minkä ennättää. Kysyy vuan välillä, että vieläks teillä on näläkä ja toas viep ruokoo.
— Vieläköhän mies on siellä? Mari menee lähettämään hänet pois.
— Johan se lähti. Toini vielä perästän huusi ja kuhtu toisennii kerran tulla. Lattia on likainen ja mittee lie viennä männessään. Ei tässä talossa pitkee aekoo palavella. Lieko teällä kukaan ennenkään pysynnä! Pitäs useimmasti piiskata, varsinnii noita poekija, sanoi Mari ja meni.
Toini juoksi sisään äidin luo.
— Mä syötin sen miehen jo valmiiksi. Kyllä silläkin miehellä on lyhyet suolet, kun se syö niin kauhean paljon. Janne sanoo, että Ristolla on niin lyhyet suolet, kun se syö paljon eikä sentään liho. Se ei ehdi sulattaa ruokaansa.
— Et sinä saa viedä vieraita ukkoja saliin, kuinkas sinä niin teit?
— Ei sitä voinut eteisessä syöttää. Sen nimi on Pryyno Aatolffi, mutta kyllä kansa rankaisee sitä hyvin pian.
— Kuka hänelle on tehnyt vääryyttä?
— Se sanoi että yhteiskunta, mitä se on? Sitten minä vastasin puhelimeen ja joku sanoi, että tahdotaanko sokeria ja minä käskin tuoda hyvin paljon. Onko äiti nyt terveempi, kun äiti on maannut niin hirveän kauan?
— Enpä minä juuri pitkää aikaa ole saanut levätä, mene nyt vähäksi aikaa Liisan huoneeseen.