— Eikä Liisakaan ollut järin vihainen, lisäsi Toini.
— Minä en ole tehnyt mitään pahaa, kerskaili Janne.
— Sinä olet ollut isän kanssa ja silloin ei kukaan tee pahaa, se vahtii koko ajan.
— Olkaa hiljaa minun on vielä rukoiltava anteeksi, sanoi Toini.
— Niin minunkin, ilmoitti Risto.
— Mutta minun ei ole, kuului Jannen sängystä.
RISTON SYNTYMÄPÄIVÄT.
— Oletko tyytyväinen lahjoihisi, Rikulainen? kysyi isä Ristolta, joka seisoi paitasillaan syntymän päiväpöytänsä ääressä.
Isällä oli jokaiselle lapselle omat lempinimensä. Liisamaija,
Nupukainen, Nikulainen ja Pikkarainen.
— Kaikki on hurjan kivoja tavaroita, mutta ei tuo hajusaippua. Liisa saa ostaa sen minulta takaisin, kun se antoi niin pöhnän tavaran. Isä, onko tärkeä tapahtuma, kun ihminen täyttää yhdeksän vuotta?