— Tätä ei saa kertoa äidille ennenkuin huomenna, varoitti Liisa — annetaan hänen nukkua rauhassa.
— Ristityt lapset eivät ymmärrä pyhäiltoo kunnioittoo, mikä teistä tullookaa? Levveetä tietä ootte kulukemassa, olivat Marin viimeiset sanat.
Kun Jannekin oli saapunut kotiin, luki Liisa Topeliuksen lastensaarnan. Sitten kolme olentoa pitkine paitoineen juoksi sanomaan äidille hyvää yötä.
— Rakas äiti tule huomenna terveeksi, me rukoiltiin, että Jumala laittaisi sinut ihan terveeksi, sanoi Toini hellästi. Pellavankarvaiset hiukset valuivat hartioille ja kuopat näkyivät toisessa poskessa.
— Minä tekisin vaikka mitä, että äiti paranisi, söisin vaikka onkimatoja, lisäsi Risto hartaasti.
— Sitä sinä olet tehnytkin ja etanoitakin olet syönyt, kanteli Toini.
— Äiti on kaikista paras äiti, yhtyi Jannekin muitten tunteellisiin iltapurkauksiin.
— Te olette äidin omia kilttejä lapsia. Äiti onkin nyt parempi, kun olette leikkineet niin siivosti miestenhuoneessa. Hyvää yötä, kullanmuruseni.
— Jumala siunatkoon äitiä, oli lasten tavallinen vilpitön hyvästijättö ja paljaat jalat juoksivat pois.
— Ei molla sentään mitään säretty, rauhoitti Risto itseään.