— Jumala sanoi, että ei vainenkaan, minä vain koettelin Abrahamia.
Äiti miten lehmiä tapetaan?
— Ei sellaisesta puhuta. Kerro heti, kuinka Iisakille kävi, mutta älä pane omiasi.
Niin jatkettiin kyselyä, kunnes huoneeseen tuli kitkerä haju kylpyhuoneesta. Koko perhe ryntäsi sinne.
— Janne laittaa taas hajuja, sanoi Toini rauhallisesti.
— Mikä rovio täällä palaa, mitä siinä on? kysyi äiti nähdessään kylpyammeessa roihuavan tulen.
— Minä vain panin paketin puhdistettua vanua palamaan. Se sisältää jodia, joka palaa kauniilla liekillä. Päälle minä kaasin lutikan mykkyä, jossa oli alkoholia, jotta se palaisi paremmin. Kun sitä lietsoo puhalluspillillä, jonka isä on antanut, silloin saa liekin suunnatuksi mihin vain tahtoo, selitti Janne seisoessaan tulen vieressä heiluttaen pitkää paperiliuskaa liekin yläpuolella.
— Sinä et saa leikkiä tulella, koko talossa on sietämätön käry, kylpyamme pilaantuu, ja vieraitakin tulee, päivitteli äiti alkaen sammuttaa tulta.
— Vihreät Kotkat eivät kärsi kärystä, sanoi Risto ihaillen isomman veljensä komealta roviota.
— Mutta isoäiti kärsii. Aukaiskaa nopeasti kaikki ikkunat, hätäili äiti.
— Kemistin rouvan pitäisi sietää kokeiluja ja pieniä vahinkoja. Ja kemistin äidin pitäisi yllyttää poikaansa keksimään jotakin valtavaa, sanoi Janne ja nuoli sormiaan.