— Ovatpahan vain oikeita liigapoikia. Jaskan isä on yövahtina tehtaassa. Sen nimi on Korkkinen tai liekö Pullonen ja se tehas on viidennen linjan päässä. Ja nyt minä menen murkinalle, sanoi Kaaleppi ja ripusti sahan naulaan.
— Vartu vähän. Oliko niillä kaksi pyörää, ja minkä merkkisiä ne pyörät olivat? kysyi Janne.
— Pyöriä oli kaksi, mutta merkkiä minä en katsonut.
— Kaalepilla ei ole salapoliisin taipumuksia. Mutta ne pojat ovat voineet varustaa toisen pyörän muualta. Mikä sen Eetun sukunimi on? kysyi Paavo.
Mutta Kaaleppi oli jo lähtenyt pois.
— Nyt tehdään ovela suunnitelma, ja sitten alkaa ajojahti, järjesti Janne. Ensin mennään syömään kotiin. Sitten pannaan evästä taskuihin, otetaan aseita mukaan ja verhoudutaan valepukuun. Mä otan huonoimmat kalastushousut ja isän pomppatakin ja esitän hampparia ja sä puet itsesi rokonarpiseksi pyykkäriämmäksi.
— Jo tyssäs. Mä olen syntynyt mieheksi enkä rupea minkäänlaiseksi ämmäksi. Mä voisin olla mustalainen, meillä on sellainen naamiaispuku kotona, ehdotti Paavo.
— Ei saa herättää huomiota. Parasta on panna vain huonoimmat vaatteet päälle. Minulla on hyvä puukko ja revolveri, se ei ole oikea, mutta sillä voi paukuttaa julmetusti, sanoi Janne.
— Minullakin on puukko ja koirapommeja. — Painutaan nyt kotiin ja tavataan tässä ulkopuolella kello kuuden aikaan. Prätskis!
— Prätskis, prätskis, tervehti Janne ja juoksi pois.