Syötyään hän alkoi hääriä tavaroittensa kimpussa.
— Minne sinä olet menossa, kysyi Risto uteliaana.
— Mä lähden vaarallisille asioille, mutta älä kerro kenellekään, sanoi
Janne tärkeänä.
— Sellaisesta saa kyytiä perästäpäin, huusi Rista kokeneena.
— Sellaista ei voi ajatella kun on isot asiat kysymyksessä. Tässä on minun kelloni, saat sen muistoksi jos — — —.
— Ota minut mukaan, pyysi Risto silmät suurina.
— Mä en halua johdattaa pientä veljeäni vaarojen polulle, sanoi Janne hempeästi. — Prätskis sitten.
— Janne on turhan mahtava, ajatteli Risto ja jatkoi sovittelupeliään pahvikuvioilla.
Paavo ja Janne neuvottelivat pitkän aikaa ja sopivat vihdoin menettelytavasta. He ajoivat Söörnäisiin ja kävelivät viidennen linjan päähän. Siellä olikin joku tehtaan tapainen rakennus.
Janne meni portianvartijan luo ja kysyi: