Välillä he huusivat ja kolkuttivat ovea, mutta kaikki turhaan.
Janne ehdotti jo, että he laittaisivat rovion oven viereen niin, että se syttyisi palamaan ja he pääsisivät ulos. Mutta he pelkäsivät itse palavansa tai tukehtuvansa savuun.
— Leikitään arvausleikkiä tai painitaan. Kun tekee jotakin, niin mälvät asiat unohtuvat. Toivotaan, että isät keksivät pelastuksen. Minun isäni on hyvä keksimään ratkaisuja. Sinun isäsi on professori ja ne eivät keksi muuta kuin omia asioitaan, sanoi Paavo.
— Ehkä Risto keksii jotakin, huokasi Janne.
Ja Risto keksikin mennä puumiehen luo tiedustelemaan. Hän kertoi poikien katoamisesta ja kysyi voisiko puumies arvata syytä tähän. Silloin Kaaleppi muisti keskustelunsa Jannen kanssa. Hän kertoi siitä Ristolle ja otaksui, että pojat olivat lähteneet Viidennen linjan tehtaaseen. Ehkäpä siitä saataisiin johtolanka etsinnässä.
Risto kiitti Kaaleppia ja ryntäsi kertomaan isälle.
— Tämähän on erinomaista, sinä olet viisas poika, kehui tämä.
Yhdessä he lähtivät poliisilaitokselle. Siellä he kuulivat, että toinen poika, samoissa portaissa oli ilmoittanut pyöränsä varastetuksi.
Etsivä Sinula määrättiin hoitamaan asiaa, ja hän lähtikin heti mukaan Viidennelle linjalle. Matkalla hän kertoi, eitä Jaska ja Eetu Korkkila olivat olleet monta kertaa ilkityössä. Heidät pitäisi tuomita kasvatuslaitokseen. Viidennen linjan tehtaasta he saivat Korkkisen osoitteen. Sieltä lähdettiin eteenpäin Pääskylän tielle.
Sinula ja isä menivät sisään, Risto tutki ympäristöä.