— Siinä näette, että olette väärästi epäilleet rehellisiä kansalaisia, sanoi Korkkila pilkallisesti.
— Mennään sitten pois mutta kyllä niitä teidän poikianne sietäisi pitää silmällä, sanoi Sinula.
Samalla kuului huutoa ja melua pihalta.
Kaikki ryntäsivät sinne ja tulivat parhaaksi näkemään, kuinka Risto makasi maassa tarrautuen kahteen polkupyörään. Kaksi isoa poikaa koetti repiä häntä jaloista ja muija Korkkila veti pyöriä irti.
— Auttakaa, ne tappavat minut elävältä, huusi Risto hädissään.
Sinula ja isä eroittivat pojat ja nostivat Riston ja pyörät pystyyn.
Risto huohotti pelosta, mutta alkoi kuitenkin suulaasti kertoa:
— Nuo pojat tulivat ajaen fillareilla täyttä vauhtia ja minä tunsin oitis Paavon fillarin. Mutta sitten tuo muija tuli ja käski poikien livistämään etkun dekkari on hakemassa niitä. Ja pojat aikoivat paeta, mutta mä meinasin, että henki taikka fillari ja tarrasin äkkiä pyöriin. Ja sitten he alkoivat tappaa minua.
— Risto parka, sinullahan on mustelmia ja silmä on lyöty melkein kiinni, kauhisteli isä.
— Ja nyt teidän on kerrottava missä ne kaksi poikaa ovat, jotka kävivät täällä kysymässä kadonnutta pyörää, vaati Sinula.
— Me ostettiin nämä pyörät romukaupasta, se on ikuinen tosi, vakuutti
Jaska.