— Eihän täällä ole käynyt mitään poikia, lisäsi Eetu.
Molemmat Korkkilan vanhemmat vakuuttivat samaa ja herjasivat Ristoa, joka oli hävytön herraspoika.
— Mennään vinnille ja kellariin, kyllä sieltä pojat löytyvät, ehdotti
Risto.
— Ei meillä ole kellaria valehteli Korkkila.
— Joka talossa on kellari, sanoi Sinula ja meni sisään Korkkilalle. —
Tuossahan riippuu avaimia oven suussa.
Sinula otti avainkimpun naulasta ja meni portaisiin. Kaikki seurasivat häntä alas. Risto näki kuinka Korkkilat vaihtoivat katseita. Hän arvasi, että heillä oli paha mielessä.
— Ne aikovat lyödä meitä hiekkapussilla päähän, taikka heittää meidät maanalaiseen luolaan, kuiskasi hän Sinulallle.
— Siihen heillä ei ole tilaisuutta, sanoi tämä ja lisäsi Korkkilan väelle — menkää te kaikki edellä, me seuraamme jäljessä. Jos te yritätte jotakin temppua, niin muistakaa, että minulla on revolveri kädessä.
Sitten alkoi kulku kellariin. Se oli sokkeloinen ja Korkkila koetti eksyttää kulkemalla ympäri kierrosta. Mutta Sinula pakotti hänet kulkemaan eteenpäin.
Huudeltiin aina väliin ja kuunneltiin. Vihdoin huusi Risto: