— Täällä haisee rikille tai palaneelle tärpätille tai jollekin myrkylle. Janne on vissisti läheisyydessä. Ho, hoi, vastaa, jos elät.
Ja silloin kuului huutoa:
— Tulkaa tänne, me ollaan elävinä haudattuja. Ho, hoi!
Ääni johti suljetun oven luo. Sinula sanoi:
— Professori on hyvä ja koettaa avaimia. Minä vahdin näitä veijareita sillä aikaa.
Ovi avautui ja Risto ryntäsi ensimmäisenä sisään. Sähkölampun valossa hän näki Jannen ja Paavon seisovan oven takana. Keskellä lattiaa paloi pieni valkea, tiilikivistä ja rautaromusta rakennetun tulisijan alla. Tervan ja jonkun muun vahva käry täytti kopin.
— Meillä on kamalan kova nälkä, etkun me ollaan paastottu, kolme, neljä päivää. Toitteko te muonaa meille? kysyi Janne heti.
— Voi poikaparat, ettehän te ole olleet täyttä vuorokauttakaan täällä.
Mutta mennään nyt pois, sanoi isä ja tukahdutti tulen kivillä.
Ylös tultuaan alkoivat pojat kertoa seikkailustaan. Korkkilat seisoivat ja murjottivat syrjässä.
— Minä vien koko koplan putkaan. Tämä on hyvä saalis poliisille. Sitten asiaa tutkitaan ja pengotaan. Tämä Risto poika ansaitsee palkkion kekseliäisyydestään.