— Muista kiittää korvikkeesta ja tule ajoissa kotiin.
— Kuules, Liisa sinusta tulee pian vanhapiika tuolla menolla. Sinä markeeraat opettajaa liika aikaiseen, sanoi Risto ja lähti, niinkuin aina hyräillen matkalle. Ovella hän huusi: — älä unohda Aramista. Prätskis!
— Mitä mä teen, etkun Risto on poissa, ja Janne laittaa käryjä miestenhuoneessa Eskon kanssa, ja Sinikalla on tulirokko? kysyi Toini.
— Ota kirja ja lue, sehän sopii näin lauantai-iltana, ehdotti äiti.
— Hyllyssä ei ole muutakuin sivistyskirjoja, kaikki muut on luettu. Poikien pitäisi lukea niitä, etkun he ovat aina niin sivistymättömiä, sanoi Toini ja meni miestenhuoneeseen.
Pojilla olikin siellä uusi leikki. He olivat pyydystäneet suuren kissan pihalta ja tuoneet sen sisään.
Janne sitoi sähköjohdot pienestä patterista sen etukäpäliin. Sitten hän väänsi sähkön päälle. Kissan molemmat takajalat lensivät ilmaan, takaisin pöydälle ja taas ilmaan.
Lapset nauroivat ihastuneina, kunnes Toini sanoi:
— Rääkkääntyyköhän kissa tuosta?
— Ei vähääkään, sehän ei sano mitään. Sähkövirta on eri heikko, koeta itse ottaa sitä. Siksi ja senpuoleen kissat ovat itse sähköisiä, ja niitä voisi ladata kuinka monen volttisiksi vain. Jos sillä on reumatismiä niin sekin paranee, selitti Janne.