— Eikö teillä ole ketään, jolla olisi iskiasta tai noidan nuolta, niin voitaisiin parantaa sitä täällä sähköistetyllä kissalla, sanoi Esko.
— Mari valittaa aina särkyä lonkassaan. Nytkin hän makaa ja lämmittää sitä kuumalla hiekalla, kertoi Toini.
Mentiin Marin huoneeseen ja Janne alkoi toimittaa.
— Tässä on sähköinen kissa, se on vanha ja hiljainen. Me lainataan sitä Marille parannuskeinona.
— Mittee — — —
— Se on parempi kuin sähkötyyny. Jos se nukkuu Marin kylkeä vasten, niin iskias parantuu, auttoi Esko Jannea.
— Voip olla niinkin, mutta teiän puhheisiinne ei voi luottaa. Viekee luontokappaleenne poies, sanoi Mari, joka aina epäili poikien hommia.
Toini otti kissan, asetti sen Marin viereen ja maanitteli sitä pysymään paikoillaan.
— Sidotaan se kiinni Mariin vatsapuoli lonkkaa vasten, ehdotti Janne.
— Silloin se rupeaa raapimaan. Katsokaa nyt, se kehrää jo puoliunissaan, sanoi Toini.