— Nyt mä en saa kynääni terotetuksi kynämyllyllä, Janne on tärvellyt sen.
— Mä teroitin vain vahatankoa sillä. Pannaan koko mylly uuniin, niin vaha sulaa.
— Janne ei saa tärvellä kallista teroituskonetta. Eilen sinä teroitit mustekynää sillä, sanoi äiti.
— Janne jauhoi kerran lämpömittarin ja toisella kertaa äidin puiset sukkapuikot sillä, kanteli Toini.
— Kas, tässähän Ristokin tulee kotiin. Oliko teillä hauskaa Paavon luona?
— Syntymäpäivät olivat eri hieno säväys, mutta Pihvin huoneessa oli ruuhkatilanne, kun sinne oli tullut kuokkavieraitakin. Toiset toivat veljiään sinne. Me sanottiin, että kuokkavieraille ei tarvitse tarjota mitään, mutta Pihvin äiti ei suostunut siihen.
— Kerro mitä siellä tapahtui, pyysi Toini.
— Siellä oli niin kivaa, että mä olen ihan hikinen. Sähkölamppu meni rikki ja Esko kiipesi sitä korjaamaan, mutta luiskahti ja jäi riippumaan siihen sähkölankaan. Se oli vahvaa johtoa, kun se ei katkennut. Varjokuvakone kaatui, ja siellä oli jyskettä ja hulinaa, etkun heillä on kamalasti huonekaluja, mutta me laitettiin kaikki hyväksi, paitsi multaa, jota Pihvin veli oli hajoittanut kukkaruukusta.
— Mitä Paavon äiti tuumi sellaisesta elämästä? Ettekö te voineet olla kylässäkään rauhallisia? kysyi äiti.
— Kyllä se on tottunut säikähtämään, etkun se on niin laiha. Kun ei ole rauhaa, niin se kuluttaa rasvaa, selitti Risto.