— Nyt saa ainakin esirippu laskea, olkoon täällä komediia tai tragediia, sanoi äiti vieden koko lauman mukanaan.
ERKKI SERKKU TULEE.
— Risto on leijona, sellainen hieno ihmisleijona, sanoi Janne ja tarkasti Riston hommia.
— Ei se ole leijona, joka kiilloittaa kenkänsä, kun tulee hienoja sukulaisia käymään, vastasi Risto ja harjasi kenkäänsä voimiensa takaa.
— Viipurin Erkki on hienompi arkena kuin te koskaan syntymäpäivinäkään, sanoi Toini.
— Sillä on nahkainen sotilasvyö ja herraliivit ja oma kello ja sitäpaitsi se kumartaa hienosti ja muuta. Siivotaan vähän tätä huonetta.
Lapset koettivat parhaansa mukaan järjestellä huonetta. Papereja tungettiin uuniin, huonekaluista irroitettiin muovailuvahaa, kirjoituspöydälle pantiin puhdas sininen paperi ja toiselle pöydälle puhdas liina. Suomen lippu liehui kaapin päällä ja Risto naulasi tuolinjalkaa paremmin kiinni ja piilotti Aramiksen sängyn pohjalle.
— Katsokaa millaiset ovet meillä on, torui Toini, — Janne on polttanut suurennuslasilla reikiä niihin ja yhdessä on ollut maalitaulu, johon on ammuttu nuolilla. Niillä naisilla vasta on böndi elämä, joitten täytyy elää miesten kanssa yhdessä. Eikö laiteta kirjoituspöydästä kahvipöytää?
— Jeh, suostui Risto.
— Sitä minä en salli, minä tarvitsen sen kokeilu- ja sähköpöydäksi.
Minä vaadin, että te alistutte minun tahtooni, sanoi Janne.