— Meitä on kaksi samaa mieltä, ja sinä saat antaa perään, ratkaisi
Toini.
— Mutta mä vaadin sen esikoisoikeudellani. Mari, eikö olekin niin, että esikoisella on määrämisvalta? huusi Janne keittiöön.
— Totta se on. Niin on ollu Aaprahamin ajoista asti. Jumala on antanut suuren vallan miehille ja siihen ei oo mittään sanomista. Elekee nousko vanahempoo veljeenne vastaan, niin teille käy hyvin ja työ elätte kauvan muan piällä.
— Jeh, sanoi Janne. — Siinä kuulette, tulkaa, nyt vannomaan uskollisuus- ja kuuliaisuusvala.
— Liisa on esikoinen etkä sinä.
— Ristolla on huonosti kehittyneet, aivot. Etkö tiedä, ettei nainen kelpaa esikoiseksi. Liisa, esikoinen! ja Jannen ääni ilmaisi pelkkää halveksimista.
Samalla soi ovikello ja lapset ryntäsivät, eteiseen ottamaan vastaan tätiä, setää ja Erkkiä.
Paljon aikaa kului tervehtimiseen, vaatteitten riisumiseen ja tuliaisnamusten syömiseen. Sitten jouduttiin miesten huoneeseen.
Tarkastettiin joululahjoja, postimerkkejä ja uusia kirjoja.
Janne pani 25-pennisen vesivatiin, johon hän johti langan sähköjohdosta. Toisen langan hän antoi Erkin käteen ja pyysi tätä ottamaan rahan pois vesi vadista.