— Mutt mie tahon aijaa uuvel suomalaisel vaunul, mie en oo vielä näht sitä sisält, sanoi Erkki.
— Jos määtte toisel, ni saatte maksaa isse, en mie sillo kehtaa maksaa.
Tämä oli tehokas syy, joka sai lapset odottamaan kunnes tuli suomalainen vaunu. Pari vaunua sai ajaa ohi. Koju löytyi ja limonaadia juotiin pullo mieheen. Toini tahtoi jättää omansa kesken, mutta hänet pakotettiin tyhjentämään joka pisara, jottei koituisi rahanhukkaa.
— Mennäänkö tuohon museoon, joka on kuin kirkko? kysyi Risto, kun lapset tallustivat kotia kohti syöden eväitään.
— Ei mennä, isä sanoi Liisalle, että jokaisen sivistyneen ihmisen pitää käydä siellä, kun kerran asuu Helsingissä, vastasi Janne.
— Ei sitten kannata mennä, ainakaan Jannen ja Riston. Erkille ja minulle se paremmin sopii, oli Toinin huomautus.
— En mieltään välitä sellaisest, sanoi Erkki, joka tahtoi olla poikien veroinen.
— Nyt minä menen raitshikalla kotiin, tuossa se tulee, sanoi Risto.
— Minä tulen mukaan, läähätti Toini juosten perässä.
— Minä en mene kotiin vielä, jää tänne Erkki, niin tehdään jotakin kivaa, sanoi Janne, pitäen Erkkiä käsivarresta kiinni.