Lapset täyttivät taskut korpuilla ja tuliaisnamusilla, pukivat päällysvaatteet yllensä ja lähtivät suurella töminällä matkalle.
— Sinun asemassasi eläisin ainaisessa tuskassa. Lapsillahan on aina niin paljon vaaroja, ja kun on kolme tuollaisia vilkasta lasta päällepäätteeksi, sanoi täti äidille.
— Kaikkeen täytyy tottua. Sitäpaitsi täytyy jokaisen, joka elää lasten keskellä, huomata minkälaisen erikoisen suojeluksen turvissa he elävät. Kerran Janne kiipesi liinavaatekaapin päälle, Riston istuessa maassa sen edessä. Silloin kaappi kaatui, mutta ovi lennähti auki ja esti sen kaatumasta maahan asti. Heitä kiellettiin kiipeämästä kaapin päälle, mutta paha kyllä he unohtivat silloisen säikähdyksensä ja uudistivat saman tempun. Tällä kertaa he kiipesivät astiakaapin päälle, joka myöskin kaatui. Käytävän toinen seinä otti vastaan ja pojat pelastuivat ihmeellisellä tavalla, jääden riippumaan yläkaapin reunasta. He saivat tietysti rangaistuksen tottelemattomuudestaan.
— Sehän, oli hirveää, särkyivätkö astiat?
— Sirpaleita tuli koko ämpärillinen, Toini itki ja Mari päivitteli. Meille tuli iso vahinko. Iltasella pojat neuvottelivat, miten korjaisivat vahingon. He ajattelivat monenlaisia raha-ansioita, joko sanomalehden levittämistä tai kengän kiilloittamista Esplanadilla. Oli myös puhetta, että he myisivät aarteensa, postimerkkinsä tai sähköpatterinsa.
— Pikku raukat, miten liikuttavia he ovat!
— Illalla he rukoilivat, että Jumala antaisi heille anteeksi ja laittaisi niin, ettei äiti välittäisi niin paljon porsliiniastioista ja että he eivät osaisi kiivetä korkeammalle kuin pöydälle ja kesällä puihin ja Toini lupasi jalomielisesti säästörahansa pankista. Mutta lapset itse pelastuivat nyt kaikesta vahingosta, niinkuin niin monta kertaa ennen.
Lapset olivat sillä aikaa menneet palotorniin. He saivat palosotamiehen viemään heidät ylös asti. Ylhäällä tuuli ja päätä huimasi mutta näköala viehätti poikia. Jokaisen mieli kohoaa kauas arkitunteista, kun ruumis on noussut maan tomun yläpuolelle. Pojat puhuivat ilmalaivoista, toivoivat, itselleen siipiä ja suunnittelivat mitenkä he voittavat maailman suuriksi tultuaan. Toini piteli kiinni kaiteesta ja katseli ihastuneena merta. Hän sekä pelkäsi että nautti. Sitten mentiin alas, kiitettiin palosotamiestä, jolle Erkki maksoi kuninkaallisesti markan henkeä kohti ja riennettiin houkuttelevaan maailmaan.
Ensin ajettiin ajurilla yliopiston eläintieteelliseen museoon. Siellä oli tosin lapsilla hauskaa ja paljon näkemistä, mutta vahtimestari kärsi.
— Nyt mennään raitshikalla Töölööseen, siellä on koju, jonka ulkopuolella on huisin mukava penkki, siellä juodaan limonaadia, ehdotti Janne.