Nyt oltiin jo mummon ovella.
— Tervetuloa, rakkaat pojat, tulkaa sisään me juomme paraikaa kahvia, sanoi mummo ja vei pojat katetun pöydän ääreen.
Siellä kohtasi heitä pettymys, sillä mummolla oli kaksi vanhaa rouvaa vieraina.
— Livistetään pois, minä en osaa keskustella sivistyneesti ja kohteliaasti, kuiskasi Janne.
— Mie ossaan, kehui Erkki. — Sitäpaitsi mummolla on ihanaa kahvileipää.
— Istukaa nyt pojat ja kertokaa ketä te olette, sanoi mummo ja toi lisää kuppia.
— Mie oon Erkki Viipurist ja mie oon toisel luokal lyseos. Eikä miul oo ehtoi missään ainees. Tää toinen on Janne Horri, miun serkkun. Hää on viisaampi kuin mitä luulis hänen todistuksistaan. Oliks siul viimme kesän ehtoloit? kysyi Erkki.
— Mitä sinä niistä puhut näin pitkän ajan perästä? sanoi Janne synkkänä.
— Ehä mie, ehä mie, koetti Erkki rauhoittaa.
— Olettekos te olleet hiihtämässä? keskeytti mummo.