— Ollaan milloin vain on aikaa. Ovatko tädit olleet? kysyi Erkki kääntyen kohteliaasti vanhojen rouvien puoleen.
— Teetkö sinä pilkkaa meistä, kysyi toinen näistä tiukasti.
— Haa, miltä sinä luulet vanhojen rouvien näyttävän hiihtopuvussa? virnisteli Janne.
— Mikä aine teistä on hauskin koulussa? keskeytti mummo taas.
— Kemia, sanoi Janne heti. — Äiti ei tykkää siitä, etkun mä kehitän käryjä ja poltan huonekaluja ja omia vaatteita. Tässäkin takissa on rikkihapolla-poltettu reikä.
— Ja semmostako nykyajan kouluissa opetetaan pienille pojille? Eivätkö äidit soita rehtorille? kysyi toinen rouvista.
— Äidit eivät saa soittaa mistään eikä milloinkaan rehtorille, siitä tulee vain harmia lapsille. Tädillä ei varmaankaan ole ollut lapsia? kysyi Janne.
— Ei ole ollut, vaikka minä rakastan lapsia.
— Lapsista on vain huolta ja häpiää aikuisill' ja koulukirjat ja kengät ovat järin kalliit, alkoi Erkki keskustella.
— Sinulla mahtaa olla kovat kokemukset, lapsi parka, sanoi rouva osaanottavaisena. —