— Hui, hai. Erkillä on loisto-olot ja rikkaat vanhemmat. Hän on keikari ja melkein miljonääri, selitti Janne.
— Jos miul on sata markkaa, nii Horrin pojat sanovat minnuu miljonääriks. — Kiitos mummo kahvist ja kaikista leivist paitsi piparkakuista.
— Ovatko ne huonoja, Erkki!
— En tiijä, ko miul ei tarjottukaa niit. Janne otti tarjoamatta kaks kappaletta.
— Ota sinäkin kaksi. Sitten voitte mennä. Minä annan teille rahaa elokuviin, sanoi mummo.
— Kiitos mummo. Onko mummolla lehteä, missä lukee elokuva-ilmoitukset? kysyi Janne. Mutta Erkki oli jo ottanut viereiseltä pöydältä sanomalehden ja alkoi luetella:
"Naisten hurmaaja" sellaist ei ilkiä kassoo ilmaisekskaa, "Baklevin häät", "Lemmen tarina", hyi sentään! Mitä hyö aina sotkoo rakkautta joka asjaan. Tässäkii ois hyvä alku "Merirosvon rakastajatar", mutta loppu tärvelee oikean aatteen.
— On täällä hyviäkin kuvia "Murheenkryynit ratsain", "Meidän lentäjien kesken", "Hurja Bill Hickok" ja "Charlie Chan Honolulussa" auttoi Janne.
— Onkos nuo hyviä kuvia? kauhisteli vanhempi rouva. — Menkää katsomaan satunäytelmiä tai kasvattavia kuvia.
— Jeh. "Kolme kuolemaan tuomittua" on taatusti kasvattava. Mennään sinne, Erkki, niin opitaan pelastumaan, jos meidät tuomitaan kuolemaan.