Anna.
Gerbert!
Gerbert.
Anna!
Anna.
Niin Anna — koston enkelinä! Nyt täytän valani! Nyt petturi — nyt! (Hän tähtää kiväärillänsä).
Gerbert (pelvotta).
Ammu vaan kaunis Annaseni, jos mielit! Palkitse jalosti henkesi pelastukses ja lämmin rakkauteni! — Katso — tässä on minullakin pistoli vyössäni, mutta tuhannen kertaa mieluisammin kuolen, kuin että tähtäisin sillä hänen rintansa kohti, jota rakastan! —
Anna (jonka, kivääri verkkaan vaipuu maata kohden).
— Oi! taivaan Jumala!