Gerbert (osoittaa kädellänsä kaatuneesen Bartholdoon).
— Oliko hänkin sinun sulhos? —
Anna.
Jumalatoin! — Nyt eivät mitkään voimat maailmassa pelasta sinua kuolemasta. — (Hän nostaa tulisesti kiväärinsä ja ampuu).
Gerbert (horjahtaa).
Voi Anna! (Hän kaatuu. — Kivääri putoo Annan kädestä ja hän jää vavisten seisomaan).
Bartholdus Simonis (kohoaa toisen käsivartensa nojalle).
— Silmäni ovat niin sameat …. näköni ….. niin himmeä…. Missä olen?… Ah! Älkää antako heidän riistää meiltä voittoa!
(Hän vaipuu taas maahan).
Anna (heittäiksee polvillensa Bartholdon viereen. Suurella tuskalla).