Pyydän …. pian!…. Silmäni eivät enää näe sinua … vastaa pian…
Anna.
Bartholdus! minä lupaan! Mutta älä kuole! —
Bartholdus Simonis.
Jumala siunatkoon sinua Anna!…. Muista min…. —
(Hän vaipuu maahan ja heittää henkensä keveällä huokauksella).
Anna.
Bartholdus! Bartholdus! — Ah! — Hän ei enää kuule minua! Hän on kuollut — — — kuollut!
(Tuskistuneena jää hän nojaamaan Bartholdon ruumiin yli. Viime sanoja sanoessansa on hänen hattunsa pudonnut ja hänen tuuheat hiuksensa putoovat vapaina alas hänen olkapäillensä. Sotureita vasemmalta. Kaksi heistä nostavat pois Gerbertin. Vähän kolinaa muurien sisäpuolella. Burmeister ja hänen taapinsa tulee portista. Yksi lukiolaisvänrikeistä kantaa suurta banéria)