En olekkaan syönyt armoleipää, Anna! Rehellisesti tein työtä ruokani edestä eikä ollutkaan mikään helppo työ saada sivistyksen siemenet juurtumaan teidän veljenne mieleen sillä tietänette, neiti Anna, ett'eivät hänen järkensä ja ylpeytensä ole yhden puntarin punnitsemat.
Anna (katsoen vihalla ja ylpeydellä Bartholdoon).
— Kerjäläisparjaaja!
(Hän kääntyy pois ja aikoo mennä portista sisään).
Bartholdus Simonis (estää Annaa menemästä).
— Ei askeltakaan Anna. — Minä kiellän sen!
Anna.
Minkä arvon nojaan pystytätte kieltonne? Portin-vartianko?
Bartholdus Simonis.
Tehdyn päätökseni nojaan!