Ho-ho. Ho-ho! (Itsekseen, suutuksissa mennessänsä porttia kohti). Ja valloittako Venäläiset tämä kaupunk'! Minä olen kuull' ett' veneläis upser' joo hyvi ja maksa hyvi. (Pois).
Kaarle Olavi.
Taas hengitän kuin pääsin tuosta kiukkuisesta karhusta, joka vaatii minulta sellaista, jota minulla ei ole eikä tyydy siihen kuin minulla on! Ohhoh! Jo milt'ei ollut hän iloani peräti pilaamaisillansa noilla kirotuilla kupariplootuillansa!
(Sota-marsin ääntä kuuluu etäällä. Kaarle kuuntelee innostuksella. Sill'aikaa tulee porvari toisen perästä muurille seisomaan).
Kaarle Olavi.
Kas tuo on toista ääntä! Noitten samojen sävelten soidessa kävivät meidän maan jalot sankarit uskon pyhää sotaa Saksan maalla ja taistelivat .. voittivat! — Niiden soidessa tahdon minäkin taistella, voittaa taikka kuolla, sillä mahdotointa on niitä kuunnellessa peräytyä!
(Amalia, kukkaisvihkoja kädessä, tulee. Kohta hänen perässänsä toisia nuoria naisia, hekin kantaen kukkia ja kukkaisseppeleitä).
KUUDES KOHTAUS.
Kaarle Olavi, Amalia, muut naiset, rakuunat (veneessä) ja porvarit (muurilla).
Amalia.