(Anna, miehen puvussa, kivääri olalla ja hattu painettuna syvään otsalle, tulee vallille).
Jöns Barrus (katsoo Annaan).
Kooltasi olet pikkarainen, mutta kyllä pikkuisessakin pennikkaa on, jos vaan on hyvästä aineesta. He? —
Anna.
On kyllä; sen tiedän itsestäni! —
Jöns Barrus.
Reippaasti vastaat poika! Olkoon menneeksi — minä luotan sinuun. Mutta kuin olet nuori ja tottumaton, niin velvollisuuteni korkeata kruunua ja omaa itseäni vastaan vaatii, että vähäsen opetan sinua. — Kuuleppas poika! Jos esimerkiksi tuolla ulkona lahdella tulisi joku vene, niin pitää sinun huutaa "hollah" elikkä "verdah"! Taikka huuda, jos tahdot, "hollah" ja "verdah" yhteen aikaan. Huudappas nyt poika, että kuulen miltä äänes kaikaa! —
Anna (huutaa).
Hollah! Verdah!
Jöns Barrus (nauraen).