Kenties onkin … se on aivan luultavaa…
Jöns Barrus.
Hänestä olisi tullut hyvä pappi, siitä olen täydellisesti vakuutettu… Mutta Herran päivät! Tässä seison ja opetan sinulle sotatemppuja, unhottaen että varkaat kenties varastavat kaikki rahani. Oh! kuinka paljas ajatuskin siitä kovasti säikäyttää minua! (Hän rientää pois).
KOLMAS KOHTAUS.
Anna (yksin).
Hetket rientävät — vaan Bartholdoa ei kuulu tulevaksi! — Varmaan tekee tuo petturi Gerbert rynnäkkönsä jo tänä yönä, toivoen viekkaalle juonellensa hyvää menestystä, kuin jalo Burmeisterkin kovaksi onneksi jätti kaupungin. — Vaan sen ei pidä luonnistuman! — se ei saa luonnistua! — (katselee kivääriänsä). — Sinä luoti kulta, joka lepäät tämän kuolon lähettäjän povessa, sinua rukoilen löytämään tien hänen kavalaan sydämeensä! Tuossa portin edustalla olkoon se määrä, johon on hänen suotu käydä, vaan ei edemmäksi! Seisokoot siinä koston ja kuoleman enkelit vakaina liittolaisinani! (Kaikua hevoisten kavioista kuuluu. Anna katsoo taaksensa). — Kaksi ratsastajaa! He kiertävät kadun kulmassa ja kiiruhtavat tänne! — Toinen heistä — ah, se ompi hän!
(Anna vaipuu istumaan vallille).
NELJÄS KOHTAUS.
Anna. Bartholdus Simonis ja Kaarle Olavi.
Kaarle Olavi (sisäpuolen muuria).