Anna (tuskaantuneena, itsekseen).
Mitenkä hän raivoo! Herra Jumala! En rohkene minä käydä hänen silmiensä eteen enkä tehdä hänelle tunnustustani! — Tunnen itseni niin särjetyksi, niin poljetuksi… Nyt vasta olen, kurja, oikein onneton!
Bartholdus Simonis.
Portti ilman vartiata! Pääsö kaupunkiin vapaa! Siinäkin lie hänen vaikutuksensa olla huomattavana! — Ehkä hän sireeni — katsonnollansa ja sanoillansa on senkin saanut matkaan! —
Anna (epävakaisella äänellä, tehden kiväärillänsä sotaisen kunnian-osoituksen).
— On täällä vartia!
Bartholdus Simonis.
Onko? Niin mik'set kelvoton antanut itseäs ilmi ja tehnyt velvollisuuttasi meidän äsken porttia lähestyessämme? —
Anna.
Minä näin että olitte suomalaisia upsieria enkä luullut…