Ensin olisin ampunut ja sitte huutanut apua voimiani myöten!
Bartholdus Simonis.
Oikein — niin sinun olisi tullut tehdä… Ehk'ei tässä olekkaan syytä suuttua sinuun… Mutta ole toisten paremmin varoillasi!
Anna.
Hyvä herra! Uskallanko … tohdinko kysyä teiltä, jos meidän miehet tänäpänä saivat voiton? Tykkien jyske on kuulunut aina tänne asti ja levottomuus on kaupungissa ollut suuri.
Bartholdus Simonis (innolla).
Saivat voiton!… suuren voiton!… kauniin voiton!… ihanan voiton! Oi Jumalani, mikä päivä! Meidän soturimme tekivät ihmeitä! Niinkuin jalopeurat karkasivat he vihollisten päälle!… Siinä kaatui mik'ei mennyt pakoon … kaikki maahan masentui! Surrottujen rumien ylitse kävi voittoretkemme! — Hurrahuutojen kajahtaissa ei saattanut kuulla kuolevaisten valituksiakaan! —
Anna (Itsekseen).
Kuinka hänen silmänsä loistavat eriskummallisesti! — (Ääneen). — Te olette haavoitettu, herra upsieri? —
Bartholdus Simonis.